Menoa ja meininkiä

Kevät voisi tulla jo ihan jäädäkseen! Lähdettiin eilen aamulla Camin kanssa lenkille ja rohkaistuin vielä menemään jäällekin, kun ihmisiä siellä näytti olevan. Cami tietää jo lenkin suunnasta, että jäälle mennään ja kiskoo kahta kauheemmin ja mä lennän perässä tyhmän näkösenä (saakutti mitään se ei usko). Meillä on aina tapana hetkeks pysähtyä rantatien alussa ja ottaa se perusasento katseen kera, ennen kuin päästän Camin vapaaks. "Vapaa" sanan jälkeen pikku neiti ryntää, ku raketti ja juoksee suoraan tuttua polkua pitkin jäälle. Sitte se kuikuilee, et tulis jo nopeemmin, ku laahustan vähän unisena perässä.



Jäällä törmätään heti Camin parhaisiin kamuihin Jesse vehnäterrieriin ja Sumu lapinkoiraan. Pojat ei meinaa koskaan pysyä housuissa, ku Cami tulee. Leikki on oihan mieletöntä painia ja juoksua! Ensiks se tietty on sellasta, et kumpikin pojista koittaa, jos pääsisi vähän Camia tökkään, "pedofiilit" sanon niille aina! Pojat pinkoo Camin perässä, mutta neidillä on sulavemmat liikkeet ja vetää porukkaa hahaha, oon ylpee siitä:) Koiraporukasta puuttui vielä Perro lyhytkarvainen collie ja Tiku jackrusseli. Meijän porukkaa sanotaan Kulosaaren koiramafiaks, ku pidetään rantatiellä aina "piskejä" irti. Ketä jaksaa kiinnostaa koirien kiinnipitäminen. Kaks tuntia koirat juoksi ja sitte lähettiin kotiin syömään. Cami on vaan syöny tosi huonosti viimeaikoina. Kait se on vähän kyllästyny siihen samaan ruokaan. Oonki ostanu vähän erilaisia mömmöjä papanoiden kera. Veikkaan, et se piimä ei nyt enää kiinnosta siinä ruoan yhteydessä, ku ennen se oli herkuinta.



Nyt ei olla Camin kanssa keretty paljoa kotona treenaileen työkiireiden takia, mutta huhtikuun alussa alkava City belgit-koulutus tulee hyvään saumaan. Kertaaminen on ihan hyvä, ni saa varmasti vielä paremman pohjan koulutukselle. Ja ulkona treenaaminen kaikkien koirien kanssa samaan aikaan vaatii enemmän keskittymistä. On niin paljon muutenki enemmän siellä häiriötekijöitä, ku Tuusulan sisätiloissa.