Itku pitkästä ilosta

Tänään lähdettiin Camin kanssa Sipoon koirametsään. Meidän onki pitäny monesti mennä siellä käymään, mutta luulin sen olevan pidemmällä Sipoossa. Koirametsä löytykin helposti ystäväni avustuksella. Aurinko paisto ja oli niin lämmin!:)

Päästin Camin autosta ja se oli hetken hämillään mihin nyt tultiin, mutta lähti samantien innokkaana juoksemaan eteenpäin. Ensimmäiseltä vastaantulijalta kyselin vähän minne kannattais lähteä käveleen, ku vaikutti isolta paikalta. Samalla Cami leikki vastaantulijan Hovawartin kanssa. Käveltiin pitkin polkuja tunnin verran, kunnnes kengät oli niin märät, et oli pakko lähteä suunnistamaan autolle. Cami oli aivan märkä. Se leikki yhessä vaiheessa tosi kauan American staffin kanssa, joka pyöritteli sitä pitkin maita ja mäntyjä, kuten Camin kuolasesta tukasta näkee! Ekaks huusin Camille "paikka", kun näin sellasen koiran, aika hurjan olosia nimittäin! Ja sen rodun leukojen väliin EI kannata joutua. No kuitenkin tämä Hannu-koira oliki mahtava veijari ja tosi kiltti, vaikkakin rodunomainen luonne tuli esille leikin rajusta luonteesta. Cami tykkää leikkiä enemmän juoksuleikkejä, joissa jahdataan suuntaan jos toiseen. Hannu halus vaan painia rajusti haha. Metsässä tuli paljon kaiken näkösiä koiria vastaan aika hauskaa!:)

Tunne, että mul on maailman ihanin koira loppuki sitte illalla, ku tulin kotiin City Belgien ekalta kurssitunnilta. Kotiin päästyäni katsastin nopeesti joka huoneen nähdäkseni kuinka niitä oltiin tuhottu ja yllätyin, ku ei mitään ihmeellistä oltu tehty. No....käännyin keittiöön ja huomasin, et meijän uunin/lieden paksuhko sähköjohto oltiin purtu poikki!!! PE****E! Cami tuhoo muutenki yksin oleessaan kaikkiea, kuten pöydän jalat ja ovien karmit, joten masennus iski. Mielessä heitin pyyhkeen kehään ja lähin ulos viemään termiittiä.

Soitin Nina-kasvattajalle, ku en enää muuta keksiny. Poikaystävä yrittää suostuttaa laittaa Camille nimittäin kuonokopan, mut en oo suostunu siihen:( Ninalta tuli hyviä neuvoja esim. pienentää sen oleskelutilaa ihan eteiseen vaan sekä laittaa musiikkia päälle ja Dappi seinään. Huomenna joudun käydä ostaan jonkinlaiset "lapsiportit", jotta kakaran vois kunnolla eristää eteiseen. Nina sano, että "muista et toi vaihe menee ohi", mut toivoisin Camin olevan jo siinä vaiheessa:D No on se silti ihana!

Menoa ja meininkiä

Kevät voisi tulla jo ihan jäädäkseen! Lähdettiin eilen aamulla Camin kanssa lenkille ja rohkaistuin vielä menemään jäällekin, kun ihmisiä siellä näytti olevan. Cami tietää jo lenkin suunnasta, että jäälle mennään ja kiskoo kahta kauheemmin ja mä lennän perässä tyhmän näkösenä (saakutti mitään se ei usko). Meillä on aina tapana hetkeks pysähtyä rantatien alussa ja ottaa se perusasento katseen kera, ennen kuin päästän Camin vapaaks. "Vapaa" sanan jälkeen pikku neiti ryntää, ku raketti ja juoksee suoraan tuttua polkua pitkin jäälle. Sitte se kuikuilee, et tulis jo nopeemmin, ku laahustan vähän unisena perässä.



Jäällä törmätään heti Camin parhaisiin kamuihin Jesse vehnäterrieriin ja Sumu lapinkoiraan. Pojat ei meinaa koskaan pysyä housuissa, ku Cami tulee. Leikki on oihan mieletöntä painia ja juoksua! Ensiks se tietty on sellasta, et kumpikin pojista koittaa, jos pääsisi vähän Camia tökkään, "pedofiilit" sanon niille aina! Pojat pinkoo Camin perässä, mutta neidillä on sulavemmat liikkeet ja vetää porukkaa hahaha, oon ylpee siitä:) Koiraporukasta puuttui vielä Perro lyhytkarvainen collie ja Tiku jackrusseli. Meijän porukkaa sanotaan Kulosaaren koiramafiaks, ku pidetään rantatiellä aina "piskejä" irti. Ketä jaksaa kiinnostaa koirien kiinnipitäminen. Kaks tuntia koirat juoksi ja sitte lähettiin kotiin syömään. Cami on vaan syöny tosi huonosti viimeaikoina. Kait se on vähän kyllästyny siihen samaan ruokaan. Oonki ostanu vähän erilaisia mömmöjä papanoiden kera. Veikkaan, et se piimä ei nyt enää kiinnosta siinä ruoan yhteydessä, ku ennen se oli herkuinta.



Nyt ei olla Camin kanssa keretty paljoa kotona treenaileen työkiireiden takia, mutta huhtikuun alussa alkava City belgit-koulutus tulee hyvään saumaan. Kertaaminen on ihan hyvä, ni saa varmasti vielä paremman pohjan koulutukselle. Ja ulkona treenaaminen kaikkien koirien kanssa samaan aikaan vaatii enemmän keskittymistä. On niin paljon muutenki enemmän siellä häiriötekijöitä, ku Tuusulan sisätiloissa.

Vihdoin!

No niin nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä Camille blogin.

Cami tyttö syntyi No How kennelin W-pentueeseen 30.8.2008. Olin aivan innoissani ja odotin kuumeisesti, koska sen penskan kotiin sieltä Ninalta saisi. Ravasinkin joka ikinen v-loppu kattomassa pikku penneleitä ja niiden kasvua. Pikku hiljaa pennut näyttivät jo koirilta ja yksilöllsiä erojakin näkyi. Kuumeisesti mietin mikä pennuista olisi eniten minun oloiseni. Halusin itselleni aktiivisen pennun, jonka kanssa pääsisi harrastamaan kaikkea, Agility kiinnostaa kauheasti vauhdin vuoksi. Toki Pk kiinnostaa, mutta Toko on jo minulle liikaa pilkun viilausta. Menoa ja meininkiä kun haluan koiran kanssa!:) Camin koko nimi onkin No How Way To Go!! Ja Cami on lyhenne Camikazeesta haha! Eli toivotaan, että nimestä saisi energiaa.
No niin se niistä alku höpinöistä, mutta niinkuin sanoin blogin tekeminen on kestänyt:)

Nyt olemme neidin kanssa käyneet joulukuun alusta pentukoulussa ja mielestäni hyvin edenneet. Cami oppii asiat todella nopeasti, mutta keskittyminen välillä loppuu kesken harjoituksen:) Perusasento, luoksetulo yms. on jo ihan hallussa, mutta räjähtävämpää olemusta Camille tarvitaan eli enemmän asenteen nostattamista tarvitaan neidille. Huhtikuun alussa alkaa meillä City Belgit ja vuoden täytettyä haluaisin kovasti tutustumaan Agilityn maailmaan.

Tässä asiaa pähkinänkuoressa, mutta lisää seuraa!